Eihän tämän pääsiäisloman näin pitänyt mennä, sängynpohjalla flunssan kourissa, mutta näköjään niin kuitenkin kävi. Kaihoten olen ikkunasta katsellut auringonsäteiden maalaamia Töölöläistaloja, niin ja näpytellyt ”eih, en pääse...” naapurini kävelylenkkikutsuunkin. Joskus sitä pitää vaan pysytellä sängyn pohjalla lepäämässä, vaikka kuinka tylsältä tuntuisi. Onneksi alkuvuodelta oli kertynyt mukava kasa sisutuslehtiä, joita nyt vihdoinkin ennätin selaamaan. Ja sivuilla vilisikin mukavasti tuttuja:
Yhden lehden sivuilta bongasin Gauhar-verkkokaupasta tutun Jannikan kun taas toisen lehden sivuilta Homevialauran. Mikäs sen parempaa kuin löytää sisustusinspiraatiota ystävien kodeista! Niin ja ystävistä puheenollen, en olekaan vielä tainnut kertoa olohuoneen nojatuolin tarinaa? Olimme tovin metsästäneet tilaan sopivaa nojatuolia ja ihastuneet tiettyyn vaaleaan yksilöön. No, arvaa mitä kämppikseni teki Istanbulissa reissailuni aikana? Ajoi yksin Turkuun mistä hän oli moisen käytettynä löytänyt – olohuoneessa se sitten odotteli kun saavuin matkalta kotiin. Mikä ihanin yllätys!